Nyt anteeksi olen iloinen

Auringon tartuttama koko viime viikon jatkunut hyvä fiilis kulminoitui siihen, kun perjantaina mulle soitettiin ja kerrottiin, että mut on hyväksytty syksyksi Oulun yliopistoon viestinnän harjoittelijaksi. Epätodellinen olo iski - mulle oli kyllä jäänyt puhelinhaastattelusta hyvä tunne, mutta aiemmasta oppineena olin täysin varautunut hylkäykseen. Saman päivän aikana kävi ilmi, että Oulussa asuva kaverinkaveri tarvitsee kämppäänsä alivuokralaisen syksyksi. Toisin sanoen mulla on siis harjoittelun ajaksi hemmetti vieköön jo asunto, vaikka olin varautunut kuukausien etsimiseen. En nyt rehellisesti sanottuna muista, milloin mulla on viimeksi ollut näin epätodellinen ja hyvä olo. Kaiken harjoittelupaikasta stressaamisen ja panikoinnin jälkeen asiat rullaa näin hyvin. Ja viimein tänään mulle iski itselleni ominainen stressinlaukeamispäänsärky, jonka poden aina kun jokin pitkäänjatkunut huolenaihe ratkeaa. Eli tää on fyysisestikin totta! Pääsen oikeasti, siis ihan aikuisten oikeasti tekemään oman alan töitä, tekemään sitä mitä oikeasti osaan ja vielä uuteen kaupunkiin, uusiin ympyröihin.

Totta kai tästä innostuksesta huolimatta suomalaisen kulttuuriperimäni vuoksi odotan sitä hetkeä, kun se ensimmäinen karmea "mutta" morjestaa nurkan takaa. Tätä voisi muuten miettiä: miksi aina odotetaan muttaa. Ehkä Suomen sääolot tekivät agraariyhteiskunnassa optimististakin muttienkyttääjän. "Nyt tulee hyvä viljasato." Ei tullut, halla pilasi. "Ens talvena tulee hyvä viljasato." Halla. "Ens tal-..." Halla. "Ens..." Hal-... " NO JOO JOO ei onnistu sato enää ikinä." Mutta koska tässä kaupunkiyhteiskunnassa mutan odottaminen ei enää perustu mihinkään ja leipää saa kaupasta, on kai ihan oikeutettua sivuuttaa tuo häirikkö ja vain nauttia.
 
Harjoittelupaikan varmistumisen lisäksi jokseenkin parasta on ollut aurinko, kirjallisuuden kurssin alustus josta selvisin, koulukaverin kanssa käyty keskustelu manaattien letkeydestä, spontaani pyöräily Runoon ja siellä kirjallisuuden rästitehtävän kirjoittaminen mansikkalimsaa välillä hörppien, toisen koulukaverin kanssa jaettu yksityiskaraoke tyhjässä Ruby & The Fellasissa, teatterin edustalla nautittu jäätelö, mummulassa käynti ja enon uusi koira.

Jos kevätfiilis ei ole teihin vielä yltänyt, tai vaikka olisikin, suosittelen katsomaan seuraavan elokuvan: Näin se alkoi (2009).

Tämän harrastelijahelmen löysin muutama vuosi sitten Indietaivaan kautta. Se on tuore, kliseetön ja käsikirjoitukseltaan laadukas romanttinen komedia, jossa kulminoituu kevään syvin olemus. Kannattaa katsoa!

Mitä mahtuu kuukauteen

Tällä välin olen:

... sairastanut yllätysflunssan, minkä johdosta blogin nimi olisi pitänyt vaihtaa muotoon "Juodaan mangoteetä aivan hemmetisti".
... hakenut seitsemää harjoittelupaikkaa ja käynyt kahdessa haastattelussa.
... stressannut yllämainitun tienoilta ihan hemmetisti mutta saanut pikkuhljaa sisällään pauhaavan kontrollifriikin (jonka olemassaolon olen alkanut tiedostaa vasta nyt) hiljaiseksi.
... katsonut Breaking badin loppuun Netflixistä ja itkenyt (näin sivulauseessa mainiten: siinäpä kenties parasta näyttelijäntyötä, mitä olen ikinä missään nähnyt).

Kyllä katson, parahin Netflix, ja sitä paitsi mulla on jo äiti.

... rakastunut ananaksen muotoiseen ukuleleen, jonka sisko eräänä pimeänä iltana Thomannilta tilasi hintaan 50 juuroa (ihan vain muillekin tiedoksi: jos haluat soittaa jotakin mielettömän sympaattista, kitaraa helpompaa ja jotain joka suorastaan huutaa "ota minut mukaan interrailille ja soita minua auringon laskiessa Alppien taakse", suosittelen tätä instrumenttia).

Ukulelen pesä

... käynyt Annalla Helsingissä ja ihastunut Kallion yöelämään (ja hakannut päätä junan penkkiin tajutessani että kamera jäi kotiin).
... lukenut luennoille ihan liikaa englanninkielisiä artikkeleita joista ymmärsin ihan liian vähän.
... saanut valmiiksi 20-sivuisen ryhmätyön.
... katsonut Oscar-gaalan suorana alusta loppuun.
... käynyt Tampereen työväen teatterissa katsomassa ihan mielettömän upean Hiljaiset sillat ja fiilistellyt Klikkaa mua:n kakkoskauden ekaa jaksoa.
... tehnyt ja lähettänyt Teakiin dramaturgian ennakkotehtävät, eli tulkinnut Aavesonaatti-näytelmän symboliikkaa ja kirjoittanut elämäni ensimmäisen pienoisnäytelmän pöytälaatikkoon.
... käynyt pari kertaa Tampereen nörteimmän naiskuoron treeneissä (opettelulistalla mm. Game of thronesin tunnari!).
... juonut viiniä, laulanut Singstaria ja tanssinut Rumassa Mr. Brightsidea yhtä tyhmännäköisesti kuin aina.

... löytänyt The Killersiltä muitakin biisejä kuin edellämainitun ja itse asiassa perustavanlaatuisesti ihastunut ko. yhtyeeseen (suosittelen erityisesti Sawdust-levyä).

... alkanut kokata koko viikon ruoka-annoksia jääkaappiin (nimim. luoja siunatkoon linssejä -91).
... uusinut jäykkäkouristusrokotteen ja varannut vihdoin sen p%#"een hammaslääkäriajan.
... JA katsonut auringonpaistetta kuin avaruusolento Kauniita ja rohkeita (ja huomannut, miten paljon ympäristö ja mun mieliala on sidoksissa toisiinsa, sekä päättänyt seuraavaksi muuttaa jonnekin, missä näkyy ikkunasta muutakin villin luonnon merkkejä kuin kaksi lohdutuspalkintokoivua).

Laitetaan nyt sitten auringostakin kuva. Ja toisesta lohdutuspalkintokoivusta.