Erilaisia humalia

Silloin tällöin alkoholi on täysin ylihinnoiteltu tapa päästä känniin. Olen huomannut tämän kauan sitten, harrastanhan myös mm. elokuvista humaltumista, jossa aina yksi annos ei riitä. Toisinaan elokuvan Amorin ampuman nuolen polte hälvenee vasta kolmannen katselukerran jälkeen. Toisinaan ei silloinkaan. Joskus tulee leffadarra, esimerkiksi silloin kun kaveriporukalla katsotaan Kahta Tornia silmät ristissä kolmelta yöllä ja ääni nurkasta muistuttaa, että vielä puolet trilogiasta jäljellä.

Överin musiikkihumalan olen kokenut myös, japanilaisen lempparibändin X Japanin omasta puolestani hysteerisellä ja itkuntäytteisellä paluukiertueella kolmessa maassa ja toisen lempparibändin eli Musen ekstaattisissa konserteissa joissa paikoillaan pysyy vain kädetön ja jalaton, unohtamatta kuitenkaan sitä taianomaista hetkeä Ruman tanssilattialla kun dj soittaa juuri sen kappaleen jonka haluat kuulla, ja jolloin musiikkihumalan alla yleensä kutittelee se toinenkin humala.

Ilosaarirockissa musiikkihumala sai mun kohdallani täysin uuden merkityksen. Mulla ei oikeastaan ole vertailukohtia, koska en ole käynyt festareilla vuoden kakstuhattajotain Kukkaisrockia lukuunottamatta (siellä oli E-Type!!!!!11111!!234), mutta olen kyllä kuullut aiemminkin huhuja tuon festarin mahtavasta tunnelmasta. Näin siellä ihmisiä, jotka kävivät täydellä sydämellä joraamassa niin Jenni Vartiaistakuin Staminaa kuin sitä-tanskalaista-elektroyhtyettä-josta-en-ollut-koskaan-kuullut. Siellä vallitsi musiikin suhteen sellainen suvaitsevaisuus, etten voinut estää sen tarttumista itseenikin, ja aika äkkiä musiikin hyvyyteen riitti se että sitä pystyi tanssimaan. Olen musiikin suhteen yleensä aika nirso, mutta tuolla enemmän tai vähemmän ihastuin joka ikiseen artistiin jota kävin katsomassa. Livenä musiikki on parhaimmillaan, ja kun mielettömän kokoinen ihmismassa heiluu sen tahtiin, ei siinä voi muuta kuin heilua mukana.

Vielä on vähän Oulua jäljellä, sen jälkeen näillä näkymin koittaa koti, koska jänistettiin Somerosta epäkätevän Helsingin kautta koukkaamisen vuoksi. Muualle tekisi kyllä mieli mennä, jos rahaa vain olisi riittämiin. Eniten taitaa tulla ikävä junaa.

Siskon rinkassa on ukulele

Matkalle lähden yleensä aina ja vain kun on rahaa, oli kyse sitten VR:n junaraiteista tai Ryanairin keltamustista penkeistä. Kun tarkemmin miettii, tuntuu että parhaat reissut ovat syntyneet juuri hetken mielijohteesta. Kun abisyksyn 2009 puristuksissa vuodatin Marille, että on pakko päästä johonkin, seurue kasvoi tyypeillä joista pian ei enää voinut käyttää sanaa "tyyppi", vaan "se mahtava hemmo, joka nauraa kanssani hostellin karmeille seinämaalauksille ja patjojen tahroille, joiden synnystä kukaan ei halua tietää enempää". Reissun jälkeen tyypeistä olikin tullut ystäviä. Oli matka sitten onnistunut tai jostain niin syvältä että Piru morjestaa, aina siellä vaan lujittuu jotain.

Seuraava viikko junaillaan Susun kanssa reitillä Joensuu-Rovaniemi-Oulu-Somero. Stressaan mm. telttarosvoja ja muita potentiaalisia k-päitä, ja mun rinkka on ruma mutta ihan hyvä.