Raivon anatomia

On asioita, joita elämässä ei kannata tehdä. Näihin kuuluu mm. pakastepizzan syöminen kylmänä ja sorakuoppaan hyppääminen uimalasit naamalla ja räpylät jalassa - mutta myös esimerkiksi raivoaminen. Raivon ilmaiseminen riippuu ihmisestä itsestään, itse ainakin olen mieluummin sisäisesti raivoavaa tyyppiä, sillä purkamalla pahaa oloa ympäröiviin huono fiilis räjähtää käsiin. Vahingollista on silti sisäisenkin raivoaminen. Nyt, kun koulutyöt painavat päälle ja pimeä tuleekin yhtäkkiä tuntia aikaisemmin, olen huomannut saavani tuon raivonkipinän yhä pienemmistä asioista. Tämä vuoksi päätin koota syysraivoni aiheuttajien top vitosen - ja keinot joilla ärsyyntyminen voitetaan. Tai ainakin lievennetään.

Iloinen buddha, joka saa nyt toimia raivon kukistamisen symbolina.

5. Sotku

Sotku. Meidän talossa on sotkuista. Meidän tiskialtaassa on tiskejä, meidän pöydällä on ompelukone ja tuunausta odottavia vaatteita, ja seinään nojaa vielä asentamattomat pimennysverhot. Ja ranskalaiselta kaverilta adoptoitu Ikea-kasvi Jafarin lehdet kellastuu ja me tuijotetaan voimattomina. Sillä on vettä, sillä on aurinkoa, mitä se haluaa? Mitä se haluaa?!!

Parannuskeino: Jututa viherpeukalokaveria. Siivoa. Tiskaa. Ai et jaksa? Kutsu joku kylään, sitten on pakko. Tai: koita kestää. Tai vertaa omaa huolenaihettasi esim. holokaustiin.

4. Hitaat ihmiset

Te tiedätte sen tunteen, kun teillä on kiire. Ootte lähteny myöhässä kotoa ja juoksette koululle. Kuljette ahtaalla käytävällä ja teillä on kiire. Pian edessänne on kuin tilauksesta 8 ihmisen lauma, ja jokainen liikkuu yhtä hitaasti kuin kilpikonnan ja laiskiaisen rakkauslapsi, josta ei Raamatun Nooan Arkki -kertomuksessa mainita mitään. Muistelette Fröbelin palikoiden laulun sanoja: "Sitä ei voi ylittää." Ei voi. Ei tosiaan voi. "Sitä ei voi alittaa." Ei voi. Ei millään. "Sitä ei voi kiertää." Ei mahdollista. "Täytyy mennä lävitse." No kun ei onnistu sekään! Täytyy odottaa.

Parannuskeino 1: Hanki siivet tai muutu myyräksi, jotta voit tarvittaessa lentää tai kaivautua.

Parannuskeino 2: Jos edellinen ei onnistu esim. siitä syystä että olet ihminen - lähde ajoissa kotoa. Oikeasti. Arvostat sitä myöhemmin.

3. Sää

Tällä en viittaa nyt tampereenkieliseen persoonapronominiin, vaan siihen, mikä on meidän ja Finnairin kilometreissä lentävän lentokoneen välissä. Sää. Tuuli, sade. Hiukset menee huonosti, vastatuuleen pyöräily tuntuu siltä kuin raahaisi perässään kahta virtahepoa ja koko Grönlanti paiskautuisi kasvoille, ja muutenkin vaan, ei.

Parannuskeino 1: Keksi anti-sade- tai tuulitanssi.

Parannuskeino 2: Jos luontoäiti ei ota onkeen loihtimisestasi huolimatta, tälle ei voi mitään. Älä laita hiuksia turhaan tai osta sateenvarjo.

2. Huonot yöunet

Tämä hirviö riittää jo yksinään raivon reseptiksi: silmät ristissä ei pitkälle pötkitä, ainakaan iloisena. Se mikä on yleensä hauskaa, ei nyt ole, se mikä yleensä sujuu, ei nyt suju. Onneksi tähän riittää parannuskeinoja!

Parannuskeino 1: Sano K. Sano A. Sano H. Sano V. Sano I. KAHVI! KAHVI! KAHVI!
Parannuskeino 2: Teekin käy!
Parannuskeino 3: Tai ES, jos sulla on ikäkriisi.
Parannuskeino 4:  Voimatorkut. Sillä Jumala sanoi "Tulkoon voimatorkut!" Ja voimatorkut tulivat. (1. Moos. 1:3)

1. Musiikkisoittimen shuffle-toiminto

Okei, teistä ehkä tuntuu että tää ei ansaitse ykköspaikkaa. Mä kerron teille, miksi sen kuuluu olla tässä, eikä missään muualla.

Kuten niin moni muukaan, en minäkään ole aamuvirkku. Itse asiassa vihaan aamuja, tarkemmin sanottuna todella paljon. Totta puhuakseni kaikki tämän listan asiat ovat saaneet minut sisäisen raivon valtaan juuri aamulla - illalla eivät juuri koskaan!

Se, joka on ratkaiseva etappi mun ja raivon välillä, on mun mp3-soitin. Tätä soitinta pidän shuffle-toiminnolla, eli sekoitustoiminnolla, jotta kuuntelukokemus olisi kiinnostavampi. Lumouduin tästä toiminnosta jonkin aikaa sitten - tuntui että shuffle luki ajatuksiani ja soitti ainoastaan aamuun sopivia, hyviä ja vauhdikkaita kappaleita. Pian kaikki kuitenkin muuttui.

28. lokakuuta 2013. Hieman huono yö takana. En ole vieläkään kunnolla hereillä. No, pyöräily herättää. Eiköhän soittimestakin joku fiilikseen sopiva biisi pärähdä.

Ei pärähtänyt.

Ei. Pärähtänyt.

Josh Grobania. Skippasin.
The Lord of the rings -elokuvien musiikkia. Skippasin.
Toinen Josh Grobanin kappale. (Mulla on sitä soittimessa yksi levy. Yksi.) Skippasin.
Balladi. Skip.
Toinen balladi. Vittu skip.
Kolmas balladi. VOI NYT HELVETJ¤OTJ#T--- SKIP.
Neljäs balladi.

Sitten luovutin. Saavuin koululle, sielu muistuttaen märkää pyyhettä.

Väärä musiikki tuo raivon esiin meissä kaikissa. Varo shufflea. Varo.

Parannuskeino: Ota se shuffle pois. Ainakin aamuisin. Heti. Lataa soittimeen uutta musiikkia.

Hektor, Akilles ja mää

Lehtikuvakollaaseja seiniltä

Mun arkeen kuuluu tällä hetkellä lukemista. Mutta koska oon mä, en tietenkään tee sitä niin paljon kuin pitäisi, esim. nyt.

Tää näyttää ehkä vähältä, mutta tietokoneella oli auki Homeroksen Ilias. Auts, sanonpa vaan auts. Kuussataa sivua, enkä ymmärtäis juonesta hölkäsen töttöröötä ellen muistais Troijan tarua historiantunneilta.

Vaikka piilari-ihminen olenkin, oon myös huomannut että silmälasit auttaa opiskelussa.
Tulee heti jotenkin lukevaisempi ja akateemisempi olo.

Joo ja tässä on mun kahvipöytä, joka mukautuu kätevästi myös The Lord of the Rings -pokkariksi.

Taisin mennä lupaamaan, että tämä merkintä on jotenkin kattavampi? Ehkä ens kerralla sitten! Näköjään mun elämässä ei hirveesti tapahdu mitään. Jospa kuitenkin heitän tähän loppuun lainauksen Ilias-opuksesta. Se kompensoi hyvin, sitä lukee suunnilleen yhtä kauan kuin kirjallista blogivuodatusta, jolta nyt jäitte paitsi.

" Surmasi Aksylon sotaärjyinen Diomedes,
Teuthraan aaluvan, mailla Arisben kartanokauniin
vauraudess' eläneen sekä kaikkien suosiman, aulis
näät tienvartinen häll' oli kartano viipyä vieraan.
Näist' eip' ainoakaan nyt torjunut kolkkoa turmaa,
suojaks astunut ei, vaan hengen vei Diomedes,
löi hänet, sorti Kalesion myös, sotakumppanin, surmaan,
valjakon ohjaajan; tykö Hadeen kumpikin vaipui. "

Sellasta.

Identiteettikriisiä ja lihatonta lokakuuta

Katsoin TAMKin elokuvan ja television koulutusohjelman opetussuunnitelmaa ja aloin hymyillä. En vielä tiedä, johtuiko opetussuunnitelman katsomisen aiheuttama hyvä fiilis uutuudenviehätyksestä vai kenties siitä, että se vois olla mun alaa. Se on selvittämisen arvoinen asia kuitenkin. Jos vielä keväällä on tällainen fiilis, teen ne ennakkotehtävät parhaani mukaan ja katson, mihin se kantaa. Siitä lähtien, kun oon pyöritellyt tuota alanvaihdon mahdollisuutta mielessäni, mulla on ollut jotenkin kevyempi olo. Paitsi rahajutuista, mutta yritän olla stressaamatta.

Food Inc.:in ja Madventuresin Riku Rantalan ylipuhumana päätettiin myös siskon kanssa lähteä mukaan lihattomaan lokakuuhun. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä on ekaa kertaa jääkaapissa tofua eikä yhtään lihaa - paitsi sitä meren lihaa, elikkä kalaa. Nyt on kolme päivää takana, ja on kyllä toistaseks tuntunu hyvältä. Mulla on erilainen olo, en vielä tiedä onko se levottomuutta vai kasvis- ja hedelmäpainotteisemman ruokavalion tuomaa energisyyttä.

Spagettia sekä tofu-tomaattikastiketta

En oo näköjään kuukauteen päivittänyt mitään, hui! Pari leffaa tässä on käyty katsomassa, Woody Allenin uusi Blue Jasmine, joka oli ihan hemmetin hyvä ja aaaaa Cate Blanchett sydänsydänsydän, ja The Conjuring, joka oli ihan kammottava mutta hyvä ja aaaa Patrick Wilson näyttää hyvältä vaikka pulisongeissa.

Anteeksi tämän postauksen pointittomuus, ehkä ensi kerralla saatte selkeämmän paketin. Nyt syksyfiilistelyä kuvina.