Hektor, Akilles ja mää

Lehtikuvakollaaseja seiniltä

Mun arkeen kuuluu tällä hetkellä lukemista. Mutta koska oon mä, en tietenkään tee sitä niin paljon kuin pitäisi, esim. nyt.

Tää näyttää ehkä vähältä, mutta tietokoneella oli auki Homeroksen Ilias. Auts, sanonpa vaan auts. Kuussataa sivua, enkä ymmärtäis juonesta hölkäsen töttöröötä ellen muistais Troijan tarua historiantunneilta.

Vaikka piilari-ihminen olenkin, oon myös huomannut että silmälasit auttaa opiskelussa.
Tulee heti jotenkin lukevaisempi ja akateemisempi olo.

Joo ja tässä on mun kahvipöytä, joka mukautuu kätevästi myös The Lord of the Rings -pokkariksi.

Taisin mennä lupaamaan, että tämä merkintä on jotenkin kattavampi? Ehkä ens kerralla sitten! Näköjään mun elämässä ei hirveesti tapahdu mitään. Jospa kuitenkin heitän tähän loppuun lainauksen Ilias-opuksesta. Se kompensoi hyvin, sitä lukee suunnilleen yhtä kauan kuin kirjallista blogivuodatusta, jolta nyt jäitte paitsi.

" Surmasi Aksylon sotaärjyinen Diomedes,
Teuthraan aaluvan, mailla Arisben kartanokauniin
vauraudess' eläneen sekä kaikkien suosiman, aulis
näät tienvartinen häll' oli kartano viipyä vieraan.
Näist' eip' ainoakaan nyt torjunut kolkkoa turmaa,
suojaks astunut ei, vaan hengen vei Diomedes,
löi hänet, sorti Kalesion myös, sotakumppanin, surmaan,
valjakon ohjaajan; tykö Hadeen kumpikin vaipui. "

Sellasta.