Viime viikon perjantaina sain tiedon siitä, että mulle on myönnetty työharjoittelutuki vuodelle 2014. Huhhuh miten iloiseks tosta tulin! Työharjoittelutuki merkitsee aika varmaa harjoittelupaikan saantia (koputin puuta), sillä siinä tapauksessa yliopisto maksaa työnantajalle kahden kuukauden palkan kolmen kuukauden harjoittelusta, jolloin mut palkkaava taho pääsee rahallisesti helpommalla. Jos vielä onnistun tekeen ton harjottelun kesällä, mun ei tarvi tehdä enää sitä puhelintyötä vaan jotain oikeasti omaan alaan liittyvää. Se tuntuu aika pirun hyvältä, koska humanistille "oman alan työt" tuntuu keksityltä hahmolta, josta kuunnellaan tarinoita takkatulen ääressä silmät ihastuksesta loistaen. Eli JEEEE! Tällä hetkellä jännittää vain se, saanko harjoittelupaikkaa Tampereelta - näytti meinaan olevan paikat aika kiven alla. Mutta eiköhän niitä harjoittelupaikkoja tule vuoden alusta lisää.
Toissapäivänä käytiin katsomassa lyhytelokuvia Niagarassa. Vaikutuksen teki etenkin "Hätäkutsu", jossa oltiin dramatisoitu todellisia hätäpuheluita, kuten Estonia-aluksen avunpyynnöt - ja se otsikkoihinkin noussut puhelu, jossa hätäpuhelimeen pahoinpitelevästä vaimostaan soittava saa reaktion "otatko sä siellä naiselta pataan". Mieleen jäi myös "Verhon takaa", jossa poika pelastaa koulukaverinsa häpeältä laulamalla tämän puolesta laulukokeessa. Jälkeenpäin keskusteltiin sitten elokuvista pikkurilli pystyssä punaviinillä terästetyn glögin äärellä, ah.
Glögistä päästään jouluun. Se on huomenna. Ja ulkona on mustaa. Jos näette Hatanpäällä kommandopipoisen tytön viskomassa tomusokeria ruohomättäille, pyydän ettette soita poliisille vaan autatte operaatiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti