Haluan veneen

Mikään ei ole nöyryyttävämpää kuin baariin jonottaminen. Paitsi tietenkin juomien jonottaminen baaritiskillä puoli tuntia, jos vielä sattuu olemaan jonottaessaan selvä ja jos kaikki ympärillä on kaikkea muuta kuin selviä. Onneksi Rumassa sentään melko pian soi The Killersin Mr. Brightside ja yhtä pian salmari ja Long island ice tea muuttuivat hilpeydeksi ja rohkeudeksi tanssia kuin idiootti ja laulaa vääriä sanoja väärissä kohdissa. Ja olla välittämättä lasinsirpaleista, joita oli sinä iltana lattialla viisi kertaa enemmän kuin yleensä. Jotenkin tarpeellista oli myös illan viimeinen kappale Imagine ja sen tanssiminen raumalaisherrasmiehen kanssa - ensimmäinen kerta kun sain käsisuudelman Rumassa. Seuraavana päivänä eksyttiin Rodeoon parin ulkopaikkakuntalaisen kaverin perässä - hirveä paikka, mutta onneksi kävelymatkalla takaisin kotiin Laukontorin rannassa eräs perämies pyysi meitä jakamaan kanssaan veneessään tupakan, drinkin, muutaman biisin ja hetken. Tupakasta kieltäydyin. Se perämies sanoi jossain vaiheessa jotain tosi viisasta jonka halusin muistaa tähän merkintään, mutta unohdin sen.

Kuusi (6) päivää Museen.