Ensinnäkin: koulu. Kuulostan hikeltä, mutta maanantaina siellä oli jotain erityisen erityistä, nimittäin n. 40 vuotta kääntäneen Kersti Juvan luento. Tuo täti on siis kääntänyt mm. Nalle Puhia ja Sormusten herraa ja vaikka mitä, ja arvatkaa olinko tästä kaikesta taas ilmiliekeissä! Opin muunmuuassa sen, että Aragornin samoojanimelle "Strider" oli hirveän vaikeaa keksiä käännöstä, mutta lopulta Yrjönkadun uimahallissa (muistan tän varmaan ikuisesti) Kerstin mieleen pälähti suomenkielinen vastine: "Konkari". Intoilin tästä parille kaverille, jotka ei mun tavoin kylläkään innostuneet asiasta edes harkitsemaan pyhiinvaellusta kyseiseen uimahalliin, höh.
Vähän myöhemmin päätettiin parin kaverin kanssa mennä nauttimaan kohtuullisen lämpimästä päivästä Koskenrantaan - joskaan ei päädytty istuskelemaan kyseisessä paikassa kuin yhden pehmiksen keston ajan - ja siirryttiin pian Vohvelikahvilaan. Annosten tilaamisen jälkeen mentiin ulos istumaan, ja saatoin vähän hihittää kun vohveli saapui eteeni, keskellään eeppinen mokkavaahtovuori. Koska mulla oli kiire syödä kyseinen taivaallisuus, en malttanut sitä edes kuvata. Tässä teille kuitenkin tunnelmakuva ihanan isosta kahvikupista, jonka nautin pehmiksen jälkeisen vohvelin kylkeen. (Joo...)
Ojakatu on kyllä yks mun lempiasioistani Tampereella. Kaikkialla vaan pyörii kirjallisuudenopiskelijan näköisiä ihmisiä vanhanmallisine pyörineen ja pyöräkoreineen, ja on semmoinen runollinen ja nostalginen ja rauhallinen ilmapiiri, eli just oikea ympäristö mun kaltaiselle tunnelmasienelle.
Vohveleiden jälkeen siirryttiin istumaan Keskustorille, jossa mm. seurattiin kulmat koholla erään rekan peruutusyrityksiä ja haisteltiin orvokkeja.
Siinä ne ny o, kuten myös Ben & Jerry'sin julistava lehmä. Pian tämän kuvan ottamisen jälkeen meitä lähestyi flyerimies, joka kysyi kiinnostaisiko meitä standup. Kyllä kiinnosti, ja kaiken kukkuraksi sisäänpääsy oli jopa ilmainen ennen seitsemää. Kello oli 18:52, joten lähdimme harppomaan miehen osoittamaan suuntaan. Päädyttiin K-baariin, ostettiin juotavaa ja istuttiin pöytään.
Nähtiin myös ikkunasta Jonne Aaron ja pohdittiin että Tampere on aika pieni paikka. Koomikot oli pääosin mahtavia, ilmaiseksi keikaksi kovin laadukasta settiä! Keikan jälkeen se sisäänheittäjä istui vielä hetken meidän kanssa ja juteltiin sen kanssa mm. Nekalasta, jossa oltiin sattuman kautta käyty molemmat ala-aste ja asuttu naapurikaduillakin. Pohdittiin taas että Tampere on aika pieni paikka. Vielä yhden Brändy-lonkeron jälkeen kellon näyttäessä jo miltei yhtätoista lähdettiin bussipysäkille, jonne flyerimiehestä Nekalamieheksi muuttunut uusi tuttavuus meidät saattoi. Bussissa seitinohuessa lonkerohumalassa mietin että aikamoinen maanantai. Hirveästi jotenkin hymyilytti ja tajusin että Tampere on aika ihana, mutta sen ihanuuteen ei osaa kiinnittää huomiota koska arki on tietenkin vain niiden tuttujen paikkojen jatkumo. Seuraavana päivänä lounastettiin koulukaverin kanssa, puhuttiin kirjallisuudesta, pelättiin että meistä tulee tutkijoita ja naurettiin paperinkuivaa akateemista naurua jollekin kielitieteelliselle jutulle jota en enää muista enkä muutenkaan kehtais laittaa tänne, koska en mä oon niin hikke tai en ainakaan halua nähdä itseeni sellasena.
Ehkä mun pinkoutta vähän lieventää se seikka, etten oo avannutkaan Tolstoin Anna Kareninaa, mutta sen leffan sen sijaan ostin pari päivää sitten. Ja mä rakastan sitä, sellaisella pitkällä tamperelaisella r:llä. Haluaisin muuten antaa ainakin pienen litsarin sille kriitikolle, joka sanoi ettei pääosan näyttelijöiden välillä ole kemiaa, koska mä näytän sitä leffaa katsoessani lähinnä harvinaisen suurisilmäiseltä marsulta jolla on kädet poskilla. Sen verran intensiivinen pläjäys, kaikin puolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti