Kesä on

mm. sitä, että suoristaa hiuksia aamuyöllä. Tämän koin keskiviikkona, kun aamubussi lähti 6.30 ja kamala unirytmini valvotti vielä kolmelta. Mikäs siinä sitten, vaatteet niskaan, hiukset suoriksi (laitoin ne lopulta kuitenkin kiinni, eli +-0) ja piilolinssit ja ihmisyysmaski naamaan. Miksi olin sitten ylipäätään siirtymässä paikasta A paikkaan B näin aikaisin? Tämä tapahtui siksi, että fanitetaan kaverin kanssa Klikkaa mua -sarjaa siinä määrin, että päätettiin hakea siihen avustajiksi. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mentiin Helsinkiin, istuttiin parin kahvilakohtauksen taustalla ja puhuttiin tosi hiljaa. Oli kyllä ihan mahtava päivä, aurinko paistoi koko päivän sellaisella volyymilla että kärähdin vähän poskista ja nenästä, mutta oli se sen arvoista. Kuvaksissa oli niin siisti tunnelma ja oli ihana päästä näkemään, miten kohtaukset todellisuudessa syntyy. Torkahdus hetkeksi yhden kuvauspaikan terassin aurinkotuoliin kompensoi vähän sitä, että olin nukkunut viime yönä tunnin. Kesä on ehdottomasti myös sitä, että on ihan okei nukahtaa hetkeks julkiselle paikalle.

Ja juhannus, tuo suuri suomalainen. Ratkaistiin kaupunkijuhannuksen ongelma piknikillä luonnon helmassa Arboretumissa. Käytiin myös pulahtamassa järvessä, jonne viimein jätin talviturkkini pitkän tutinan jälkeen. Seuraavaksi vuorossa oli sauna ja sitten valkosuklaapannacotta samalla kun hankkiuduttiin humalaan hitaasti mutta varmasti.

Oli muuten aika pirun hyvää, vaikka itse sanonkin ja vaikka mansikat oli saksalaisia ja kirpeitä. Kun oltiin saatu itsemme saunakunnosta baarikuntoon, lähdettiin kävelemään kohti kaupunkia. Matkan varrella tavattiin väärään suuntaan lähtenyt ilmeisen pilvessä oleva nuorukainen joka soitti mulle kännykästä omatekemäänsä biisiä. Siinä laulettiin että "mun täytyy päästä täältä pois", ja se sano että kuuntele sanoja niin tiedät miltä musta tuntuu. Matkalla toinen pyöräilevä hemmo tarjosi meille kaljojaan jottei itse joisi niitä ja saisi sakkoja tankojuopumuksesta. Käytiin kurkkaamassa, oliko Doris auki - ei ollut. Ruman sulkeutuneisuudesta jo tiedettiinkin, ja murtuneina suunnattiin siis Fat Ladyyn. Joku poika puhui meille ja mä pyysin sitä kertomaan jotain elämästään, se sano jotain salibandystä, ja mä pyysin sitä kertomaan merkittävimmän tapahtuman elämässään ja se sano taas jotain salibandystä. Tunnin oleskelun jälkeen me lähdettiin - kebabille. Sitä kebabia ei voi kuvailla, se oli kaikilla tavoilla täydellistä.

Tänään en aio tavata äidin lisäks ketään, vaikka toi aurinko vaativana sosiaalisen kanssakäymisen symbolina tuolla paistaakin. Sohva, leffa, sipsiä ja ehkä vähän viiniä.